”Voimavarakeskeisessä työnohjauksessa painotetaan sitä, että työyhteisöjen ja osaamisen kehittäminen on aina vastavuoroinen ja inhimillinen prosessi. Ideoilla ja tavoitteilla on paremmat mahdollisuudet muuttua käytännöksi, kun ihmiset ovat alusta asti itse olleet rakentamassa uutta ymmärrystä ja toimintaa.” (www.dialogic.fi).
Koen, että työnohjaajana olen se sama Mari kuin psykoterapeuttina, työskentely-ympäristö ja se mihin keskitytään on työ ja siihen liittyvät asiat. Itselläni on työkokemusta psykiatrisen avohoidon parista noin 15 vuoden ajalta, eli se on minulle ”tutuin” maisema. Olen tehnyt työtäni sekä terveyskeskuksessa että erikoissairaanhoidon puolella.
Miksi työnohjausta?
Työnohjauksessa tutkitaan, arvioidaan ja kehitetään omaa työtä. Työnohjaaja auttaa joko yksilöä tai ryhmää saamaan omaan työhönsä uusia näkökulmia, ratkaisemaan pulmatilanteita, kasvamaan ammatillisesti. Usein työnohjauksesta kuuluu sanottavan, että työnohjaus aloitetaan kun työyhteisössä on ongelmia. Joskus niinkin, mutta usein työnohjauksella kehitetään, vahvistetaan hyvää ja saadaan lisää voimavaroja.
Työnohjaus voi olla joko yksilötyönohjausta, ryhmätyönohjausta tai työyhteisön työnohjausta. Tapaamisten tiiviys sovitaan yksilökohtaisesti. Työnohjaus tapahtuu joko työpaikalla sille sovitussa rauhallisessa paikassa tai esimerkiksi minun toimistollani. Korona-aikana olemme tehneet työnohjauksia myös kävellen. Teen työnohjausta myös suojatulla etäyhteydellä.
